maanantai 25. elokuuta 2008

saviseinän koristerappaus

Tänään saimme valmiiksi koristerappauksen lasiverannan seinässä. Sekoitimme Eestistä ostamaamme punasavea, pihaltamme saatua savea, hiekkapuhallushiekkaa ja vettä. Sekoistussuhteet olivat kaksi osaa hiekkaa, yksi osa eestiläistä savijauhetta, jossa oli mukana kasvinosia ja vähän savivelliä ja vettä sen verran, että laasti pysyi vähän aikaa kädessä kiinni, kun käänsi kämmentä alaspäin. (testi). Kun rappasimme ensimmäiset kaksi alustavaa kerrosta, käytimme vain savea ja hiekkaa, liotettua sanomalehtisilppua ja vettä. Hiekkaa kuluu eniten.
Matti painoi rappauslastaa kostutettua seinää vasten ja työnsi massaa ylöspäin ja sivulle, levittäen sitä tasaisesti. Minä hiersin sen hetken päästä hieman karheaksi. Siitä tuli tosi kaunis seinä. Hieman karheampia kuvioita paikoitellen kuin kankaassa.
Onneksi betonimyllyllä tehty rappaus riitti, ettei tarvinnut kesken kaiken lähteä Eestiin. Eestistä haettu savi on mm. värin vuoksi mukavaa, siitä saa kauniin värisen seinän maalaamatta. Mutta ei koristerappaukseen tarvitse Eestistä savea hakea. Suomesta saa pigmenttejä, joilla voi värjätä savirappausta halun mukaan. Kalkkiakin voi siihen sekoittaa tai vain maalata pinta millä maalilla vaan tai jättää saven väriseksi.
Savirappausta on tosi kiva käsitellä, ei ole kiire, kun se ei jähmety kuin betoni eikä siinä ole myrkkyjä. Jos rappausta tippuu, niin ei ole väliä, sen saa aina pyyhityksi pois vedellä. Mutta se on kestävä ja kova kuin betoni, niin ulkona kuin sisälläkin. Jos seinästä lohkeaa pala, niin sen voi ottaa maasta kastella ja panna paikalleen. Mutta ei siitä ole todellakaan lohjennut mitään kolmena vuonna.

sunnuntai 24. elokuuta 2008

savimökissä on mukava tunnelma

Olemme käyneet mökillämme nyt useamman vuoden ajan ja rakennelleet sitä edelleen.

Teimme talon sivustaan lasiverannan, jossa ikkunoina ovat työpaikan vanhat kaatopaikalle tuomitut ikkunat, jotka olivat aivan ehtaa tavaraa, lukuunottamatta pieniä pintavaurioita ja likaisuutta, joista molemmista pääseen helpolla eroon.

Niissä on tosihienot messinkiset kahvat ja saranat.

Suosittelen katselkaa ympärillenne ja jos näette roskiin meneviä ikkunanpokia tai kokonaisia ikkunoita, ottakaa talteen (kysymällä ensin lupa) ja rakentakaa vaikka kasvihuone. Kaatopaikka kevenee ja kierrätys käynnistyy.

torstai 21. elokuuta 2008

lehtokotilot hyökänneet

Pihallamme on uusi harrastuskohde. Lehtokotiloiden poimiminen on jokailtainen harrastus. Vaikeaa on niiden tappaminen ja olenkin antanut sen miehekkään puolisoni tehtäväksi, jonka nokka ei siinä touhussa tuhise. Lehtokotiloita on omenapuissa ja jopa männyntaimessakin, mutta eniten se pitää nyt kultapalloista ja salaatista sekä rikkaruohoista. Olen ehdottomasti myrkkyjä vastaan,mutta nyt monen viikon poimimisen jälkeen alkaa tulla tunne, että mikähän oli sen myrkyn nimi, joka ei aiheuta haittaa muille eläimille. Etanoita kulkeutuu meille sisällekin. Milloin keittiössä, milloin vessasta kurkistaa joku pompulaukko. Juuri ennen vieraiden tuloa kurkisti vessanpöntöstä iso etana. Niitä ei ehdi aina vahtaamaan. Me olemme kilokaupalla kuskanneet niitä roskiin- sekajätteen pariin.

keskiviikko 13. elokuuta 2008

Aurinkopaneelin toimintakyky meillä heikohko

Blogi jäi käyttämättä vähäksi aikaa, kun hävitin jotenkin blogin salasanan lisäksi myös muka sähköpostinikin. Selkis sekin.

No, nyt se tyhjiöputkipaneli on katolla ja kaikki putket on asennettu (45 metriä). Kun paneli maksoi 1500 euroa, niin putket vähintään samanverran, niin varsinaisesta säästöstä ei kannata puhua. Lämpö - no oikein hyvällä mielikuvituksella se hieman lämmittää kylpyhuoneen putkipatteria. Mutta lattia on kyllä kylmä. Paneli on aivan liian pieni. Meillä on paksu ontelolaattavälipohja, johon on asennettu vesikiertolämmitys. Kylpyhuone on erikseen, mutta pienen aurinkopanelin keräämä lämpö ei riitä lämmittämään paksua laattaa. Täytyy hankkia lisää keräinpinta-alaa. Hieman ylioptimistisia tuntuvat nuo ajatukset tyhjiöputkikeräimestä olevan.
Oma inssini ei tahtoisi maksaa tyhjästä, kuten hän sanoo keräimistä ja niiden hinnoista. Pitänee itsensä kehittää jokin parempi. Kehittely on meneillään, saas nähdä.

Meillä on monia hyvin toimivia ratkaisuja, kuten ilmasta veteen lämpöpumppu, joka säätelyn jälkeen toimii tosi hyvin. Se on Ultimaten kone ja täysin hiljainen. Kellarissa on niin paljon tilaa, että ei siitä ole yhtään mitään hankaluutta. (Siis minulle, joka en sotke itseäni säätöihin ja muihin ongelmiin) Kyllä se 60 % hiilidioksiidin säästö on toteutunut ja ehkä viidessä vuodessa maksaa itsensä takaisin.

Matti asensi takkasydämen betoniseinään ja muurasi seinän takana olevaan kellariin tiilisen taustan ja yhdisti sen eristetyllä peltisellä putkella hormiin. Talvella se on tosi kiva, eikä vie tilaa olohuoneesta. Nyt siihen asennetaan vielä putkiyhteys vesikiertolämmitykseen. Tällöin lämmitämme paitsi takkaa niin lattioitamme. Toiset ne tekee mitä osaavat, meidän ukko mitä haluaa ( Olen tosi ylpeä mieheni osaamisesta- muka kuin se olisi vähän omaanikin)

Savimökki-idea oli tosi mukava. meillä oli tosi kivaa kun rakensimme mökin. Savessahan sitä oli. Kerran kampaajani sai slaagin, kun olin unohtanut putsata savimömmöstä aurinkolasieni pienet osat ja ne näyttivät ihan kamalalta lialta, vaikka olivat vain puhdasta savea. Matti rakensi mökin rungon ja seinien puutuet ja minä tein olkipaaleista seinän eristeet. Niitä tarvittiin pikkumökkiin sata. Mökki on tehty kierrätystavaroista ja paikallisella kenttäsahalla sahasimme laudat.