perjantai 26. syyskuuta 2008

Espoon rantaraitti ja kirjapalkinto

Näin työtoverillani kirjan, jonka hän sai palkinnoksi rantaraitin leimaamisesta. Siinä oli juttua siitä, että Espoon kalliot ovat joskus olleet päiväntasaajalla VAU Päätin heti kiertää raittia. Tänään olimme pyörällä sitten toiverikkaasti kiertämässä ja oli tosi ihana syksyinen ilma- aurinko paistoi ja meri kimmelsi ja vaaheroiden kulta valaisi. Löysin jonkun kukkivan ruusunkukankin punaisten marjojen joukosta. Suinonsalmen kesäkioskin leimauslaite oli kuitenkin jo poistettu. Toivottavasti järjestäjät uskovat selitystä. Upea rantaraitti on Espoossa - kirjakin oli upea-vielä ehtii. Kilpailu loppuu 30.9.2008.

tiistai 23. syyskuuta 2008

Omenat käyttöön ja ruuan jätteet hyödyksi

Onhan se kummallista, ettei lasten päiväkoteihin ja vanhusten hoitolaitoksiin saa toimittaa omenia kotipuutarhoista!!!!
Tätä kun päivittelin, kuulin , että EU on kieltänyt ruuanjätteiden toimittamisen sikaloiden ruuaksi. Kyllähän kaikenlaista rikosta ja murhayritystä ruuan tuottajat ovat ahneutensa vuoksi suunnitelleet ja toteuttaneet: glykolia viineihin, jäteöljyä ruokaöljyihin Espanjassa ja nyt Kiinassa maitotuoteisiin muovin raaka-ainetta ja vettä.
Voitaisiinko tätä valvontaa kuitenkin vähän tuoda emäntien ja ruoan valmistajien päätettäväksi meillä Suomessa. Meillä on alalla perinteisesti kunnollisten suomalaisten emäntien tarkka joukko! Eivät he lapsille myrkkyä syötä. Ei välitetä EU:n määräyksistä, mikäli ne eivät meille sovi. Niin tekevät kaikki muutkin EU-maat. Vain Suomessa ollaan niin auktoriteettiuskoisia, ettei mitään EU:n sääntöjä taivuteta ja tulkita viisaalla maan tavalla. Toivottavasti ei Suomeen muodosteta suuria kuntia, joissa päätöksenteko siirtyy jonnekin kauas ja lähidemokratia häipyy ja kontrolli siirtyy pois kuntalaisilta suurille yrityksille, kuten YIT, joka ei ole kuntalaisten kontrollin alla. Radan varteen rakennettavat pienet puutarhakaupungit, joissa olisi vahva asukaskontrolli vallanpitäjiä vahtimassa ja itsemääräämisoikeus voisi olla kansalaisten suosiossa.

lauantai 13. syyskuuta 2008

Matka tulevien velaksi

Täytyy myöntää, että nautin matkasta Kreetalle. Tuntui, että viimeistä kertaa lennetään lomalle aurinkoon ja Välimeren syliin. Se on liian suuri ympäristösatsaus. Mutta niin se vain kävi- äkkilähtö aurinkoon parantelemaan särkyä ym. Ei mitään puolusteltavaa- suurta tuhlausta vain. Lämpöä oli liikaakin -päivällä "piti "lillua vedessä, jotta jaksoi kulkea 12 kilometrista rantaa. Ranta oli aamuisin tyhjä ja iltaisin myös, mikä on suomalaiselle tietysti toiveiden toteuma. Meillä oli onni,punainen lippu ei heilunut salossa kuin muutaman kerran. Joillakin voi koko uiminen jäädä viikon reissulla.
Rethimnonin rannoilla käyvät kilpikonnat munimassa ja vapaaehtoiset suojelijat merkitsevät pesät ja asettavat merelle kulkua varten suojat poikasille.
Muuten paikka oli kuin kaikki rantapaikat, syöttölöitä vieri vieressä. Mitäs muuta siellä voikaan tehdä - no vuokrata auto ja kierrellä katselemassa vuoria ja tuhlata bensaa, ostella vaatteita, joita ei kuitenkaan pidä ja syödä ja juoda. Tallustelu pehmeässä rantahiekassa aamuisin ja iltaisin paransi vähän figuuria. Ennen - jälkeen - peolikuva, jos oikein veti vatsaa sisään näytti hieman tuottaneen tulosta. Joopa joo.
Kotiintulo oli taas lentokenttä- kurjuutta tavallisimmillaan- ensin ahtauduttiin pariksi tunniksi odottamaan Kreetan päässä ja sitten odotimme 50 minuuttia Seutulassa kapsekkia.
Omenat oli kerätty viimeistä omppua myöten puusta. Mutta maasta keräsimme joitakin omenapiirakkaa varten. Ei siis enää huolta mihin saisi omenahillot mahtumaan, kunnes muiden puiden omenat kypsyvät. Talviomenoista viime syksynä tein hyviä namupaloja lohkomalla palat ja maustamalla ne sokerilla ja kanelilla. Niihin jäi vitamiinit tallelle, jotka muuten hilloa keitettäessä häviävät. Olisi hyvä, jos sairaalat ja päiväkodit voisivat ottaa vastaan kotipuutarhojen omenoita, jotta

maanantai 1. syyskuuta 2008

koristerappaus savesta

Käväisimme tänään Saukkolassa ja verannan saviseinän rappaus oli kuivunut tosi kivan väriseksi.

Tiehoitokunta sai palautetta vesien ohjaamisesta tontillemme, saapas nähdä miten käy. Lain mukaan vesiä ei saa ohjata toisen tontille. Rahallisella korvauksella pääsee sopuun pienistä haitoista, mutta suurempien kohdalla täytyy harkita muita toimia. Nyt putket ja ojitukset tehtiin meiltä kysymättä niin, että kaikki ojat johtavat rantakaistaleellemme. Keväisin putket syöksevät veden tontillemme ja vesi on aiheuttanut vettymistä ja savi alkanut valua järveen ja puut kuolevat. Eräs naapuri tuli ilmoittamaan meille, että vedet täytyy ohjata suoraan vesistöön. Miten takapajuista ajattelua! Savipitoisten tulvavesien ohjaaminen rehevöityvään järveen suoraan ei ole nykyisen vesiensuojelu-ajattelun mukaista. Yritimme kaivaa sivuojia omalle tontillemme ja imeyttää vedet maahan, mutta vettä tulee rankkasateiden aikaan ja keväisin liikaa. Nyt täytyy vain ottaa yhteyttä kunnan vesilautakuntaan asian selvittämiseksi perinpohjin. Tiehoitokunta on keskenään suunnitellut mielestään parhaan ratkaisun- naapurin rantatontille kaikki tulvavesi. Ikävä vain, että se on lain vastaista.