puutarha-allas

Kaksitoista vuotta sitten rakensimme pieneen omakotitaloomme lisätilaa ja samalla meni pihapiiri uusiksi. Pyysin kaivuria kaivamaan altaan (9-10 m / 4m) kaiken ruljanssin keskellä. Se oli onni, sillä muuten allasta ei olisi pihallemme syntynyt. Halusin luonnonmukaisen altaan, jossa voisi kuumana kesäpäivänä vilvotella. Panimme kuopan pohjalle pvc-muovin paksun ja reunoille kiviä ja hiekkaa. Se on riittävän hyvin toiminut ja ruohottunut. Suunnittelin pinnan puhdistuksen siten, että johdimme letkua myöten veden altaan toiselle reunalle ja toiselle kaivon puolelle alemmalle tasolle pienen puhdistusaltaan, josta vesi valuu siivilän läpi kaivoon. Pihakaivon vesi oli aiemmin todettu juomakelvottomaksi, joten sen käyttö altaan vedeksi ei ollut tuhlausta. Suihkuttelin usein altaan pinnan puhtaaksi. Kiertävä vesi ei koskaan keräänyt hyttysiä. Käytimme pumppua tarvittaessa. Alkuvuosina se toimikin niin, vaikka pumpun ääni kiusasi. Nyt on täysin hiljainen pumppu kaivossa. Töistä tultua, saatoin kuumassa autossa istumisen jälkeen heittää vaatteet pois ja pulahtaa lampeen, uida pari vetoa ja nousta virkistyneenä. Myöhemmin allas tuli yhä luonnonmukaisemmaksi, vesiliskoja ja sammakonpoikia tuli, linnut joivat ja kylpivät. Levä ja rahkasammal alkoi lisääntyä, niin että keväisin ja syksyisin oli yritettävä haravoida lehtiä pohjalta. Jossain välissä lampeen istutettiin lumme. Keväisin löytyi kuollut sammakko ym. luonnonmukaista. Mutta aina siitä oli iloa. Sorsapariskunta pistäytyi joka kevät lepäämään ja sateen voiman näki lammenpinnasta sisältä katsoessa. Vesivarastona se on kuivina aikoina ollut korvaamaton. Nyt olemme päättäneet tehdä jotakin uudistusta. En pidä uusista uima-altaista. Ne ovat mielestäni suorastaan rumia, mutta haluaisin joskus kuumalla tai saunasta pistäytyä ulkona uimassa. Saas nähdä, miten yhdistetyn luonnonaltaan ja uima-altaan rakennus prosessi kehittyy? Aloitammekohan tänä kesänä vielä sen urakan?