maanantai 1. helmikuuta 2010

Into Eternity huippufilmi

Doc festivaaleilla esitettiin Posivan, säteiluturvalaitoksen ym. johdon kommentteja ydinjätteen sijoituksen ongelmista. Kysymyksessä on hanke sijoittaa kallion sisään ydinjätteet, joiden tulisi olla siellä ainakin 100 000 vuotta. Miten se onnistuu? Miten tuleville sukupolville kommunikoidaan paikan vaarallisuus? Näihin kysymyksiin ei kuitenkaan osattu vastata. Pelottavinta oli huomata, että asiantuntijat olivat melko yhtä mieltä siitä, että nykyinen kulttuurimme ja tietämyksemme on ehkä tuhoutunut. Länsimainen kulttuuri nykyisessä muodossaan, ei voikaan jatkua. Jatkuva kasvu ei ole mahdollista. Antiikin Rooman kulttuurin samanlaisuus nykymaailman kanssa tuhonsa alussa saa miettimään. Eliitin ahneus ja moraalin rappio, varallisuuserojen kasvu, monet jumalat, tapojen löystyminen olivat samantapaista kuin postmodernissa länsimaiessa kulttuurissa. Kiinan ja Intian halpa tuotanto, joka kilpailee laatunsa puolesta lännen teknologian kanssa yhtäällä ja muslimien kova tahtotila ja uskonnollinen fanaattisuus. Suuri lisääntyvyys näissä maissa ja ilmaston muutoksen tuoma pakko johtavat aggressioihin. Miten annettaisiin vähentyvien uraanivarantojen aikana rauhaan ydinjäte, jossa on vielä 92% energiasta?