Sähköenergian tuotanto ja jakelu on keskitetty suuriin yksikköihin. Tämä perustuu vanhanaikaiseen ja virheelliseen ajatteluun suurten yksiköiden välttämättömyydestä. Monopolituotanto voi johtaa myös epädemokraattisiin käytäntöihin ja haavoittuvaisuuteen. Ihmiset haluavatkin tulevaisuudessa pyrkiä omavaraisuuteen.
Pienet, hajautetut tuotantoyksiköt energian tuotannossa olisi turvallisempi ja ekologisempi tapa ratkaista tuotannon haavoittuvuus ja kalleus. Ihmisten omatoiminen vaihtoehtoisen energian tuotannon ja pienten energiantuotantolaitosten rakenramisen tukeminen olisi valtion kannalta viisasta.
Maaseudulla olisi tilakohtainen bioenergian tuotanto mahdollista ja edullista. Biodiesel tai biokaasu syntyy eläinten ja ihmisten jätteistä.
Kaupungeissa aurinko- tuulienergian kerääminen kattotasolta olisi mahdollista. Motivointi olisi mahdollista, mikäli maatilojen ja taloyhtiöiden kannattaisi taloudellisesti tuottaa sähköä tai lämpöä sekä omaan käyttöön, että myymällä yhteiseen verkkoon.
Pienissä erillistaloissakin on mahdollista rakentaa varaavia takkoja ja aurinkopaneeleita sekä tuulimyllyjä hyvän eristämisen lisäksi. Varsinkin kesämökkien energiatarve olisi pyrittävä suuntaamaan vaihtoehtoisen enrgian käyttöön ja tuottoon.
Vihreän teknologian ja ekologisten innovaatioiden kehittäminen edellyttää, että sen keksiminen ja kehittäminen hyödyttää asianomaista. Palkkiot ja verohelpotukset ja muut tukitoimet, kuten koulutus olisi viisasta aloittaa Suomessakin pian. Saksassa ostetaan kansalaisten tuottama ylimäärä aurinko- ja tuulienergia. Siellä aurinkoenergiaa kerätään jo huomattavasti Suomea enemmän. Samoin Tanskassa ja Ruotsissa valtio tukee vihreän energian kehittämistä ja käyttöä.
